Taaniel:n tarina
Daniel on Raamatun hahmo, joka esiintyy Vanhassa Testamentissa. Hän oli juutalainen vankeus, joka vietiin Babyloniin babylonialaisen maanpakolaisuuden aikana. Daniel palveli korkea-arvoisena virkamiehenä Nebukadnessar II:n hovissa ja myöhemmin Babylonin viimeisen kuninkaan, Belshatsarin, hovissa. Hänet tunnetaan kyvystään tulkita unia ja näkyjä, joita hän osoitti useita kertoja hovissa. Yksi kuuluisimmista tarinoista Danielista on tarina leijonan luolasta, johon hänet heitettiin leijonien joukkoon, mutta hän oli suojattu Jumalan toimesta ja selviytyi vahingoittumattomana. Daniel syntyi Juudassa ja hänet luultavasti vietiin vangiksi Babyloniin nuorena miehenä. Hänen syntymä- ja kuolinpaikastaan ei ole tarkkaa tietoa, mutta tiedetään, että hän eli pitkän iän ja uskotaan kuolleen Babyloniin. Daniel oli tunnettu viisaudestaan, rehellisyydestään ja uskostaan Jumalaan. Häntä muistetaan uskollisuuden ja kuuliaisuuden mallina Jumalalle, vaikka oli vaaran ja vastoinkäymisten edessä. Danielin kirjoitukset Danielin kirjassa ovat inspiroineet monia uskovien sukupolvia, ja häntä pidetään profeettana juutalaisissa ja kristillisissä perinteissä.
Nimen merkitys
Jumala on tuomarini
Nimen alkuperä
Heprea.
Role
profeetta
Ensimmäinen maininta
1 Chronicles 3:1
Ilmestymiset Raamatussa
73 mainintaa